Kokeilussa: Piaggio Zip 50cc 4T (2020 model)

Piaggio Zip -skootteri

Yleistä

Kuten viime viikolla blogipostauksessa ohimennen mainitsin (lue täältä), hankin itselleni viime viikolla skootterin, tarkemmin ottaen Piaggio Zip 4T vuoden 2020 mallin.

Aikaisemmin en ole omistanut skootteria, mopedia enkä sen enempää myöskään moottoripyörää saati kevytmoottoripyörää joten täysin pystymetsästä lähdin tähän leikkiin mukaan. On hyvä vielä mainita, että en ole tainnut koskaan elämäni aikana ennen tätä edes ajaa skootterilla missään tiellä – serkun skootteria taisin koettaa joskus pihassa noin kymmenen vuotta takaperin ja siskoni mopedilla muutamia lyhyitä pyörähdyksiä tein kotipihassa parikymmentä vuotta sitten, mutta käytännön kokemusta kaksipyöräisistä menopeleistä ei ollut käytännössä lainkaan.

Idea skootteriin lähti kun juttelin sapattina kirkon jälkeen seurakuntakaverini kanssa ja hän kertoi hankkineensa äidellensä skootterin. Juttelimme hinnoista yms. ja siitä ajatus jäi sitten itämään.

Sunnuntaina sitten enemmänkin koetin etsiä tietoa missä skoottereita myydään uutena (oli yllättävän vaikea löytää), paljonko ne maksaa, mitkä edes ovat hyviä tai joista olisi edes syytä uskoa niiden olevan hyviä jne. Aivan käsittämättömän vaikealta tuntui löytää netistä mitään asiallista tietoa edes myyntipaikoista, sillä en tiennyt edes mitä merkkejä on olemassa ja paljonko ne edes suunnilleen maksavat.

Ilahduttavasti serkkupoikani osasi valaista itseäni tässä asiassa, sillä hänellä oli ennen moottoripyörää ollut nuorempana skootteri. Kyselin kaikki mieltäni askarruttavat kysymykset, sain vastauksia ja näiden tietojen avulla löysin netistä valmiiksi paikkoja joista voisin paikan päällä heti maanantaina käydä katsomassa.

Sunnuntaina katselin tuntikausia skootterivideoita ja into oli jo korkealla.

Ostopäivä

Skootteri hetkeä ennen kun se tuli käyttööni

Olin valmistautunut henkisesti että maanantaina menen skootterin ostamaan ja pääsen jo illaksi ajelemaan, mutta eihän asiat niin yksinkertaisesti käynyt. Liike josta olin katsonut Peugeotin skoottereita oli sellainen että sieltä olisi uuden skootterin saanut vasta keskiviikoksi ajoon.

Lähdin vielä kiertämään muitakin paikkoja josko jostain olisi ollut mahdollista saada härpätin heti matkaan. Toinen paikka minne menin oli sellainen missä myytiin kiinan ihmeitä – siis merkkejä joista ei ole mitään käryä. Osat niihin tulevat tunnetuilta valmistajilta (Peugeot), mutta niiden jälleenmyyntiarvot ovat olemattomia, varaosien saatavuus voi olla niin ja näin eikä lähtökohtaisesti suurta luottoa ole. En sieltäkään sitten skootteria ostanut.

Kolmantena pyyhälsin Tuusmotoriin (katso täältä) Tuusulan puolelle. Siellä oli tarjolla Piaggion skoottereita joista serkkuni oli kuullut hyvää. Laitoin hänelle vielä kuvan hintalapusta jossa näkyi merkki ja malli ja kyselin onko ihan susi tjsp. Koska hänenkin mukaan skootteri luultavasti olisi ihan asiallinen, teimme liikkeessä kaupat.

Sieltäkään skootteria ei saanut heti matkaan, mutta jo heti seuraavaksi päiväksi sen toimitus onnistui. Koeajoa ei ollut skootterille sielläkään mahdollista, sillä skoottereiden koeajoja ilmeisesti tehdään vuosittain niin vähän (alle 20 km) että ei ole kannattavaa pitää niitä ajokuntoisena siltä varuilta että joku haluaisi sellaista koettaa. Ostin sinänsä siis sian säkissä, mutta toki satulassa tuli jo istuttua, katsottua että leveys on sopiva, korkeus tuntuu mukavalta jne.

Maanantai-ilta menikin jälleen lisää skootterivideoita katsellen ja fiilistä nostatellen odottaen jännityksellä innostunko lainkaan skootteroinnista vaiko en.

Noutopäivä

Porvoossakin skootterilla tuli käytyä

Tiistaina oli suuri päivä, sillä skootterini vihdoin oli noudettavissa kello 14 jälkeen. Kaveri viskasi minut Tuusulaan skootteria hakemaan joten en joutunut julkisilla kyydeillä sinne selviytymään.

Myyjäliike oli seuraavanakin päivänä sangen ystävällinen ja hyvä asiakaspalvelultaan ja neuvoi kaiken tarpeellisen mitä skootterin käyttöön tarvitsin tietää (tietenkään ei nyt mitään liikennesääntöjä jotka kuuluvat kuljettajan itsensä vastuulle). Kävimme läpi miten vekotin käynnistetään, mistä löytyy mitäkin toimintoja ja sen jälkeen hyppäsin satulaan ja lähdin matkaan.

Vaikka en ollut aikaisemmin skootterilla tiellä ajanut, oli alkuun pääsy helppoa – jo muutaman kilometrin ajon jälkeen oli ajamiseen päässyt kiinni eikä kaasuttaminen, jarruttaminen tai kääntäminen tehnyt haastetta. Tietenkin myöhemmin enemmän ajaneena näiden käyttö on parantunut ja esimerkiksi skootteria uskaltaa mutkissa kallistaa paljon enemmän kuin alussa ja varmasti jatkossa vielä enemmänkin, mutta alkuun pääsi varsin vähäisellä taidolla ja ymmärryksellä.

Ajon aikana on hyvä pysähtyä ottamaan kuviakin

Monet sanovat netissä että jos osaa ajaa polkupyörällä, osaa ajaa skootterilla ja ainakin siltä se nopeasti jo tuntui itsestänikin. Tietenkin on hyvä muistaa että skootterin jarrut ovat päinvastoin kuin monen fillarin – oikealla on etujarru ja vasemmalla takajarru joka polkupyörissä tuppaa olemaan toisinpäin. Tämän onneksi tiesin jo etukäteen eikä tämän kanssa tullut mitään ongelmia.

Ensimmäinen ajoni oli Tuusulasta Koivukylään. En tiennyt kunnolla reittiä joten lähdin fiilispohjaisesti ajelemaan ja matkalla katsoin suuntaa-antavasti minne päin pitäisi olla menossa. Perille tuli löydetty ilman suuria haasteita ja matka oli mukava. Ensituntumat olivat siis erittäin positiiviset!

Ensimmäisenä päivänä skootterilla tuli rällättyä 140 km, joten tästä voinee päätellä kuinka paljon pidin sillä ajamisesta. Toisena ja kolmantena päivänä ajot jäivät jo merkittävästi vähemmälle koska oli muitakin menoja (eli sosiaalista elämää) ja lisäksi sateiset kelit rajoittivat ajoja. Kuitenkin kolmen ensimmäisen päivän ajot olivat yhteensä 300 kilometriä joten 100 km/päivä tahtiin tuli kuitenkin heti alussa ajauduttua.

Loppupäätelmät

Kolmannen päivän ajon aikana mittarissa oli jo 267 km (päivän lopussa 300 km)

Nopeushan näissä vekottimissa ei päätä huimaa ja tämä on asia mistä monet netissä kirjoittavat negatiivista skoottereiden ja mopedeiden osalta, mutta itselleni 45 km/h on ollut enemmän kuin riittävä. Monissa paikoissa jossa ajaa ei tule edes maksiminopeuksia ajettua jo yleisen turvallisuuden ja itsesuojeluvaiston vuoksi (esim. useissa sallittu mopoille -teillä näkyvyys mutkan taakse on monesti niin huono että ei sinne summassa 45 km/h halua työntää menemään).

En tiedä mihin ihmiset näitä nopeuden osalta vertaavat (moottoripyörään, kevariin tai autoon?) mutta itse vertaan tätä kulkuvälineenä polkupyörään. Sitä taustaa vasten tämä on nopea ja vaivaton vekotin. Fillarilla voi toki vetää kovempaa kuin 45 km/h jos kunto riittää, mutta kyllä skootterilla on merkittävästi vaivattomampaa ja nopeampaa työstää menemään 30 km kuin fillarilla jos oma kunto ei ole hyvä.

Muutamien päivien ajojen perusteella Piaggio Zip on ollut erinomainen ostos. Sillä ajaminen on ollut nautinto, bensan kulutus on naurattavan pientä (taitaa olla alle 3 litraa sataselle), satula on mukava istua pidempiäkin matkoja ja yleisfiilis laitteesta on ollut loistava. Kilometrejä on mittariin kertynyt jo yli 500 joten pieni kulutus on mukava piirre 🙂

Jos olisin tiennyt kuinka hauskaa skootterilla ympäriinsä rällääminen pitkin maita ja mantuja on, olisin hankkinut tällaisen varmaaankin jo vuosia sitten. Tämän laitteen kanssa on tullut pyörittyä aivan uusia reittejä joihin ei autolla voisi edes mennä ja pyörällä ei jaksa lähteä katsomaan, nähtyä paljon uusia maisemia ja samalla myös saatua uusia valokuvia uusista paikoista.

YouTubessa videoita

Koska käytössäni on GoPro Hero 7 Black ja siihen chest mount, on tällä muutama videokin tullut tehtyä ajoista. Jos niitä kiinnostaa katsoa, niitä löytää Aleksinblogi.net kanavalta YouTubesta (katso kanava tästä). Tässä kuitenkin suorana linkkinä kolme ensimmäistä videota. Lisäilen tuonne lisää jos satun niitä tekemään.

Lukko sähköpotkulaudalle

U-lukko tuli ostettua sähköpotkulautaa varten

Viime vuoden puolella hankin sähköpotkulaudan (lue täältä). Laite on ollut hyvä ja viihdyttävä käyttää, mutta harmillisesti sitä on tullut käytettyä kohtalaisen vähän.

Suurimpana syynä vähäiselle käytölle on ollut lukon puute, sillä sähköpotkulauta on kokonsa puolesta sellainen että se on helppo ottaa matkaan mikäli fyysistä lukkoa ei laitteessa ole hidastamassa edes yritystä. Käytännössä jos potkulaudan jättää pyörätelineeseen on hyvin mahdollista että sitä ei kaupasta takaisin tultua enää siitä löydä. Siis sitä potkulautaa. Pyöräteline luultavasti on yhä siinä kun takaisin tulee.

Kuten yleensä monessa muussakin asiassa on tämä lukkoasia ollut pitkään mielessä, mutta kaupassa ei ole koskaan enää asiaa muistanut ja sitten se onkin jo unohtunut seuraavaa kertaa varten kun haluaisi lähteä potkuttelemaan kaupalle.

Viikonloppuna lähdin asioikseni etsimään lukkoa potkulaudalle ja sellainen löytyikin viereisestä Saiturin pörssistä. En tiedä onko tämä hyvä, onko tämä huono vai onko tämä mitäänsanomaton, mutta olennaisinta yleensä lukossa ei ole se että se estäisi varasta jolla on kova motivaatio ja halu varastamiseen, vaan lähinnä edes hillitä vähäisemmillä varastamishalulla omaavia lipsumasta rikollisuuden teille.

Ajattelin lukita potkulaudan näin

Lukko oli sopivan kokoinen ja se mahtui Segwayn takarenkaan reikien välistä. Hyvä homma.

Lukon mukana tuli jonkinmoinen runkoteline jonka värkkäsin kiinni tankoon. Harmillisesti se on selvästi suunniteltu pienempiä tankoja tai muita putkia varten, mutta väliäkö hällä, nippuside autaa tässäkin.

Lukon mukana tuli teline jossa lukkoa voi pitää
Isommalle tangolle suunniteltua adapteria olisi kaivannut, mutta nippusiteet auttavat nekin

Varmistettuani lukon pysymisen tangossa lähdin rullailemaan koeajolle ABC:lle. Meno-paluuna matkaa kertyy aika tarkalti kuusi kilometriä, joten se on sopivan pituinen potkuttelu koeajolle.

Lukko roikkui etutangossa koko matkan ajan eikä tämä onneksi aiheuttanut hankaluuksia käytännön elämässä. Toki alussa hieman kuumotteli putoaako se siitä jos nippusiteet pettävät tai teline antaa periksi, mutta ainakaan ensiajon perusteella moisesta ei tarvinnut huolehtia.

Vaihtoehtona olisi tietenkin ollut ottaa lukko irti ja pistää se vain mukana olleeseen selkäreppuun joka voi hyvinkin olla toimiva vaihtoehto jatkossa.

Potkulauta parkissa
Lukko toivon mukaan edes hidastaa nyysimisen intoa

Ensikokemukset jäi hyväksi. Lukko oli suhteellisen helppo virittää pyörätelineeseen ja ottaa potkulauta siitä myös pois, vaikkakin laudan kepeyden vuoksi lauta lähti kaatumaan lukon kanssa ähertämisen aikana. Tästä tuskin isoa ongelmaa tulee sillä tämä on vain tottumiskysymys.

Jospa tämän lukon myötä lauta pääsee ahkerampaan ajoon vihdoin viimein 🙂 Tämä tosin jää nähtäväksi, sillä hommasin itselleni skootterin josta viimeistään ensi viikolla kirjoitan tänne blogiin lisää 😉

Kesäloma!

Maisemaa viime reisssulta Itä-Suomesta

On vihdoin tullut aika heittää muutamaksi viikoksi päivätyöt syrjään ja siirtyä kesäloman pariin. Koska aloitin työni vasta viime vuoden loppupuolella ei kesälomia kerennyt vielä kertymään kovinkaan paljoa, mutta kaksi viikkoa kuitenkin on tarkoitus lomaa viettää.

Suurempia suunnitelmia ei ole lomalle sillä globaali korona-tilanne aiheutti sen että ainakaan minnekään euroopan maihin ei tule lennettyä, joten ainakin alkuvaiheet lomasta tulee luultavasti siis vain oltua kotona rennosti hönöttäen, lukien, leffoja katsellen ja ollen tekemättä mitään sen suurempaa tavoitteellista toimintaa. Tietenkin sosiaalista kanssakäymistä on jo kerennyt sopia kavereiden kanssa, joten eiköhän parin viikon loma humahda ohi sangen nopeasti.

Blogi jatkaa lomalla ollessanikin normaaliin tapaan kuitenkin toimintaansa ellei mitään maata mullistavaa ja ihmeellistä tapahdu 🙂

Toivonlinna tuli nähtyä

Merinäkymää Toivonlinnalla

Viikonloppuna innostuin lähtemään muutaman kaverin kanssa Turun lähellä sijaitsevaan Piikkiöön missä sijaitsee Suomen Kristillinen Yhteiskoulu (katso täältä) Toivonlinna.

Monesti olen seurakuntalaisilta kuullut juttuja Toivonlinnasta ja moni heistä onkin koulunsa myös käynyt siellä, joten monelle kyseinen koulu on ollut isossa osassa elämää sen kautta. Itseäni taas kiinnosti lähteä paikkaa katsomaan koska niin paljon siitä kuulee juttuja joten pakkohan se oli itsekin päästä näkemään minkä näköinen paikka mahtaa olla.

Alue oli suuri ja viihtyisän näköinen. Kampuksella oli jonkinmoinen kiitettävän kokonen kartano, asuntola ja muita rakennuksia. Meren rannalla oli myös ulkosauna joka oli lämpimänä halukkaille. Varsinaisesti sapattina tuolla olikin järjestetty saunailta jonka vuoksi sinne kokoontui tavallista enemmän väkeä, mutta itse jätin saunan välistä ja keskityin vain väen kanssa hengailuun.

Rakennuksia ulkoapäin kuvattuna

Toivonlinnassa on tämän kuukauden aikana myös Oikos express (lue täältä) -nimellä kulkeva opetuslapseuskoulu jossa muutama Helsingin seurakunnalta oleva kaverikin on mukana joten samalla reissulla tuli heitäkin nähtyä.

Palailin jo yötä myöten itse takaisin Vantaalle, mutta yhden kaverin kanssa kävimme vielä ennen sitä läheisellä ABC:llä syömässä Hesburgerista purilaiset joten jaksoin hyvin sitten yötä myöten rullailla takaisin Koivukylään. Joskus kahden maissa olinkin jo kotonani.

Mukava reissu ja onpahan nyt tultua nähtyä tämäkin paikka 🙂

Joensuun adventtikirkko tuli koettua

Joensuun adventtikirkolta

Lähdin viime viikon lopuilla kotiseuduille Itä-Suomeen reissuun ja koska olin siellä sapattina päätin lähteä katsomaan minkälainen seurakunta adventtikirkolla on Joensuussa.

Kuten jotkut tietävät olen viime vuoden puolelta saakka käynyt Helsingissä Annankadun adventtikirkolla (lue täältä), mutta muissa Suomen adventtikirkoissa en ole aikaisemmin jumalanpalveluksessa käynyt joten oli sitä taustaa vasten kiintoisa käydä katsomassa poikkeaako Helsingin seurakunta radikaalisti Joensuusta. Yhden käynnin perusteella ei ainakaan voisi sanoa että olisi poikennut.

Ikäjakauma oli viime sapattina ainakin itseäni vanhempaa ikäpolvea, nuoria tai nuoria aikuisia oli vain yksittäisiä. Väkeä oli arviolta noin 20-30 eli ei mitenkään paljoa.

Siinä missä Annankadulla Raamatun tutkiskelu on ennen varsinaista jumalanpalvelusta oli Joensuussa järjestys toinen; ensin pidettiin jumalanpalvelus joka alkoi jo kello 10 jonka jälkeen kello 11-12 oli Raamatun tutkiskelu.

Tutkiskelu hoidettiin myös toisella tapaa. Annankadulla lähes aina jakaudutaan pienempiin ryhmiin joissa keskustellaan edellisen viikon vihkon aiheesta mutta ainakin tällä kertaa Joensuussa hoidettiin tutkiskelu siten että edessä oli yksi johtamassa tutkiskelua, käytiin viikon aihetta läpi, luettiin vihkosta pätkiä ja lisäksi tietenkin varsinaisia Raamatunpaikkoja.

Mikäli adventistien Raamatun tutkiskelu ei ole konseptina tuttu tarkoittaa se siis sitä, että viikolla on Raamatun Sanoma -vihkossa aiheita joita sitten seuraavana sapattina yhdessä seurakuntalaisten kanssa tutkitaan. Vihko on fyysisesti tilatttavissa, mutta sen löytää myös ilmaiseksi Internetistä (katso täältä).

Käytännön tasolla jumalanpalvelus oli toimituksena erilaisessa muodossa kuin omassa kotiseurakunnassani (kuulun kyllä luterilaiseen kirkkoon, mutta varsinaisena kotiseurakuntana pidän Annankadun adventtikirkkoa) mutta silti hyvin samankaltainen ja tervehenkinen. Ilahduttavan paljon (käsittääkseni) vieraileva puhuja luki kohtia Raamatusta aiheensa tueksi.

Kokonaisuutena kokemus käynnistä oli mukava ja voin hyvin kuvitella tulevani tänne toisenkin kerran mikäli sapattina olen maisemissa 🙂