Leffalauantai: Jurassic Park

Jurassic Parkin legendaarinen T-Rex-kohtaus

Jurassic Park (IMDB) on Steven Spielbergin ohjaama vuonna 1993 julkaistu toiminnallinen seikkailu/sci-fi. Pääosarooleissa nähdään Sam Neill, Laura Dern, Jeff Goldblum, Richard Attenborough, Ariana Richards, Joseph Mazzello ja nähdäänpä pienessä roolissa myös Samuel L. Jackson. Tarina nojaa Michael Crichtonin samaa nimeä kantavan romaanin pohjalle.

Tarinassa kerrotaan kuinka rikas vanha mies nimeltään Hammond (Richard Attenborough) on onnistunut tiedemiesten avustuksella rakentamaan aivan uudenlaisen huvipuiston minkä vetonaulana toimivat vuosimiljoonia sitten sukupuuttoon kuolleet dinosaurukset. Jotta kyseessä ei olisi vain huvipuisto missä esitellään näiden esihistoriallisten olentojen luita ja yleistä tietoa näistä kadonneista eläimistä, on Hammond tutkijoineen vienyt tieteen tekemisen pidemmälle ja herättänyt olennot jälleen henkiin nykyteknologian suomien kloonausmahdollisuuksien avulla.

Ennen paikan aukaisua puiston esittelykierrokselle tulee kaksi dinosaurustutkijaa Grant (Sam Neill) ja Ellie (Laura Dern), tiedemies Malcom (Jeff Goldblum), vakuutusyhtiön juristi Gennaro (Martin Ferrero) sekä Malcomin lapsenlapset Lex (Ariana Richards) ja Tim (Joseph Mazzello). Opastettu kiertoajelu ei kuitenkaan mene puistoa rakentaneiden suunnitelmien mukaan ja pian vierailijat saavat havaita turvatoimien pettäneen, aitojen sähköistyksien kadonneen ja dinosaurusten vaeltavan vapaasti saarella minne mielensä tahtoo.

Hammond, Ellie ja Grant

Jurassic Parkin julkaisusta on vierähtänyt 27 vuotta joten tämän voi alkaa laskemaan jo modernien klassikoiden kategoriaan. Julkaisuaikanaan Oscareillakin palkitut erikoistehosteet toimivat yhä tyylikkäästi eikä elokuvan ikää ole helppoa havaita niitä katsomalla.

Tämän elokuvan kohdalla on helppoa uppoutua tarinan vietäväksi ja ihailla massiivisia dinosauruksia niiden temmeltäessä saarella, mutta ilahduttavaa kyllä Spielberg ei ole luottanut pelkästään niiden vetovoimaan toimivan elokuvan synnyttämisessä vaan Jurassic Park on muutenkin elokuvallisessa mielessä mestariteos.

Erityisesti pidin tässä elokuvassa sen rytmistä ja tavasta kuinka sen tarinaan ja hahmoihin annetaan persoonaa ja syvyyttä vaihe kerrallaan. Hahmojen persoonista saa katsojana luotua nopeasti mielikuvat ilman että niitä on katsojalle rautalangasta väännetty.

Vaikka kyseessä onkin toimintaelokuva jonka pääosissa on dinosaurukset, on henkilöhahmojen rakentamisen ja rytmin merkitys valtava sillä hahmot ja heidän väliset suhteet antavat katsojalle jonkinlaista tarttumapintaa ja merkitystä jännittäviin kohtauksiin. Katsojana hahmoista välittää ja heidän kohtalonsa kiinnostaa, toisin kuin aivan liian monen muun elokuvan kohdalla.

Lex (Ariana Richards)

Ohjauksellisesti pidin kuinka Spielberg hallitsee tarinan rakentamisen ja katsojan koukuttamisen heti ensimetreiltä saakka. Aivan elokuvan alussa näytetään kohtaus mistä katsoja heti tietää että kohta jotakin tapahtuu. Sateinen sää, varovainen mutta myös uhkaava tunnelma ja vartijoiden kovat varotoimet kertovat katsojalle että on jotakin jonka vuoksi näin suureen varovaisuuteen ollaan ryhdytty. Pian tapahtuva onnettomuus missä ei kuitenkaan katsojalle vielä näytetä kuka tai mikä sen aiheutti on omiaan luomaan vetovoimaisen alun joka saa katsojan mielenkiinnon heräämään.

Pidin myös ohjauksessa tavasta kuinka katsojalle näytetään hahmojen ilmeiden ja eleiden kautta että pian tapahtuu jotakin mielenkiintoista. Katsojalle nostatetaan odotusta ja mielenkiintoa ennen varsinaisen kiinnostusta herättäneen asian näyttämistä.

Myös näyttelytyö oli kaikkien osalta hyvää ja uskottavaa, mutta erityisesti pidin Lexin (Ariana Richards) roolisuorituksesta. Tapa miten hän saa välitettyä näyttelyllään Tyrannosaurus Rexin kohtaamisen luoman jännityksen katsojalle on erinomainen osoitus toimivasta näyttelytyöstä.

Kokonaisuutena Jurassic Park on mestariteos joka on ansainnut paikkansa niin elokuvataiteen historiassa kuin myös allekirjoittaneen Suosituksia-sivulta (katso täältä).

Arvosana: 10/10 (IMDB: 8,1/10)

Perjantaipullo: Steam Brew Session IPA

Saksalaisen Privatbrauerei Eichbauin panimon Steam Brew Sesssion IPA on 4.9 % vahvuinen IPA. Katkeroita on 35 IBU ja kantavierrettä 11.5°. Lisää tietoja löytää valmistajan sivuilta (lue täältä).

Tölkki on mielenkiintoisen persoonallinen ja nimensä mukaisesti Steampunk-henkinen. Mikäli käsite Steampunk ei ole tuttu, ei tällä siis tarkoiteta Valve-yhtiön Steam-pelialustasta kertovaa punk-musiikkia vaan retrofuturistista tyyliä (lue täältä).

Tölkin aukaistua erottaa keskimääräistä IPAa miellyttävämmän raikkaan tuoksun joka suorastaan houkuttelee ottamaan siemauksen. Tuoksu on normaalien ipojen tyyliin hedelmäisen greippinen, mutta kuitenkin keskimääräistä enemmän raikkaan hengittävä ja siten ainakin omaan makuuni miellyttävä.

Kaataminen tuoppiin vaatii malttia sillä vaahtoavuus on runsasta. Tuopista erottaa värin sangen sameaksi ja hiivaisen näköiseksi. Näkö ei ole yhtä kaunis kuin tuoksu, mutta ei kuitenkaan häiritsevänkään näköinen.

Suutuntuma on kepeä ja keskitäyteläinen. Maku on mieto ja tasainen, helposti ipaksi tunnistettavan sitruksinen mutta kuitenkaan ei hyökkäävää sorttia. Jälkimaku on aavistuksen kuiva ja kitkerä mutta pysyy maltillisuuden rajoissa.

Toimiva IPA jota on helppo nauttia.

Musiikkina tämän kanssa toimii alternative rock, mm. Angelfish – Heartbreak to Hate tai Veruca Salt – Volcano Girls.

Kokkailukeskiviikko: Nuudelia sienillä

Tämänkertaisena kokkailukeskiviikkona on nuudeleita sienien kanssa. Lisäksi herkkusienien lisäksi pannulla tuli paistettua myös kuorittuja maapähkinöitä ja valmiin annoksen pinnalle heitettyä hieman rucolaa sekä pieniä tomaatteja viipaloituna.

Käytännön aterian valmistaminen oli helppoa ja nopeaa, kuinkas muuten. Vedenkeittimellä tuli keitettyä vettä ja heitettyä kattilaan pussillinen Mama Spicy Chicken -nuudeleita mausteineen päivineen. Lisäksi heitin Tabasco Scorpion Sauce -kastiketta lisämausteeksi kattilaan imeytymään nuudeleihin.

Nuudeleiden nesteiden imeytymistä odotellessa oli hyvä aika viipaloida herkkusieniä ja laittaa viipaloidut sienet pannulle paistumaan. Pannulle tuli myös nakattua noin kourallinen normaaleja maapähkinöitä jotka pannulla paistettuna tuovat mukavan lisän ateriaan.

Pannulla olevien ainesten lämpenemistä odotellessa kerkesi valmiiksi viipaloimaan tomaatin sopivan kokoisiksi siivuiksi.

Kun sienet olivat ottaneet hieman ruskeaa sävyä pintaan oli aika viskata nuudelit kattilasta lautaselle jättäen osan imeytymättömästä nesteestä vielä kattilaan. Nuudeleiden reunalle tuli nosteltua pannulta sienet ja pähkinät, leikkuulaudalta aterian pinnalle viipaloidut tomaatit ja viimeisenä muutama lehti raikasta vasta huuhdeltua rucolaa.

Omaan makuuni tämä toimi hyvin. Pidän nuudeleista ja syön näitä muutenkin useasti, mutta lisukkeiden kanssa ateria saa paljon enemmän monipuolisuutta makukenttäänsä ja myöskin visuaaliseen ilmeeseen. Helppo, vaivaton ja edullinen kotiruoka jota voi pelkkien nuudeleiden vaihtoehdoksi aina toisinaan tehdä jatkossakin.

Kokeilussa: Piaggio Zip 50cc 4T (2020 model)

Piaggio Zip -skootteri

Yleistä

Kuten viime viikolla blogipostauksessa ohimennen mainitsin (lue täältä), hankin itselleni viime viikolla skootterin, tarkemmin ottaen Piaggio Zip 4T vuoden 2020 mallin.

Aikaisemmin en ole omistanut skootteria, mopedia enkä sen enempää myöskään moottoripyörää saati kevytmoottoripyörää joten täysin pystymetsästä lähdin tähän leikkiin mukaan. On hyvä vielä mainita, että en ole tainnut koskaan elämäni aikana ennen tätä edes ajaa skootterilla missään tiellä – serkun skootteria taisin koettaa joskus pihassa noin kymmenen vuotta takaperin ja siskoni mopedilla muutamia lyhyitä pyörähdyksiä tein kotipihassa parikymmentä vuotta sitten, mutta käytännön kokemusta kaksipyöräisistä menopeleistä ei ollut käytännössä lainkaan.

Idea skootteriin lähti kun juttelin sapattina kirkon jälkeen seurakuntakaverini kanssa ja hän kertoi hankkineensa äidellensä skootterin. Juttelimme hinnoista yms. ja siitä ajatus jäi sitten itämään.

Sunnuntaina sitten enemmänkin koetin etsiä tietoa missä skoottereita myydään uutena (oli yllättävän vaikea löytää), paljonko ne maksaa, mitkä edes ovat hyviä tai joista olisi edes syytä uskoa niiden olevan hyviä jne. Aivan käsittämättömän vaikealta tuntui löytää netistä mitään asiallista tietoa edes myyntipaikoista, sillä en tiennyt edes mitä merkkejä on olemassa ja paljonko ne edes suunnilleen maksavat.

Ilahduttavasti serkkupoikani osasi valaista itseäni tässä asiassa, sillä hänellä oli ennen moottoripyörää ollut nuorempana skootteri. Kyselin kaikki mieltäni askarruttavat kysymykset, sain vastauksia ja näiden tietojen avulla löysin netistä valmiiksi paikkoja joista voisin paikan päällä heti maanantaina käydä katsomassa.

Sunnuntaina katselin tuntikausia skootterivideoita ja into oli jo korkealla.

Ostopäivä

Skootteri hetkeä ennen kun se tuli käyttööni

Olin valmistautunut henkisesti että maanantaina menen skootterin ostamaan ja pääsen jo illaksi ajelemaan, mutta eihän asiat niin yksinkertaisesti käynyt. Liike josta olin katsonut Peugeotin skoottereita oli sellainen että sieltä olisi uuden skootterin saanut vasta keskiviikoksi ajoon.

Lähdin vielä kiertämään muitakin paikkoja josko jostain olisi ollut mahdollista saada härpätin heti matkaan. Toinen paikka minne menin oli sellainen missä myytiin kiinan ihmeitä – siis merkkejä joista ei ole mitään käryä. Osat niihin tulevat tunnetuilta valmistajilta (Peugeot), mutta niiden jälleenmyyntiarvot ovat olemattomia, varaosien saatavuus voi olla niin ja näin eikä lähtökohtaisesti suurta luottoa ole. En sieltäkään sitten skootteria ostanut.

Kolmantena pyyhälsin Tuusmotoriin (katso täältä) Tuusulan puolelle. Siellä oli tarjolla Piaggion skoottereita joista serkkuni oli kuullut hyvää. Laitoin hänelle vielä kuvan hintalapusta jossa näkyi merkki ja malli ja kyselin onko ihan susi tjsp. Koska hänenkin mukaan skootteri luultavasti olisi ihan asiallinen, teimme liikkeessä kaupat.

Sieltäkään skootteria ei saanut heti matkaan, mutta jo heti seuraavaksi päiväksi sen toimitus onnistui. Koeajoa ei ollut skootterille sielläkään mahdollista, sillä skoottereiden koeajoja ilmeisesti tehdään vuosittain niin vähän (alle 20 km) että ei ole kannattavaa pitää niitä ajokuntoisena siltä varuilta että joku haluaisi sellaista koettaa. Ostin sinänsä siis sian säkissä, mutta toki satulassa tuli jo istuttua, katsottua että leveys on sopiva, korkeus tuntuu mukavalta jne.

Maanantai-ilta menikin jälleen lisää skootterivideoita katsellen ja fiilistä nostatellen odottaen jännityksellä innostunko lainkaan skootteroinnista vaiko en.

Noutopäivä

Porvoossakin skootterilla tuli käytyä

Tiistaina oli suuri päivä, sillä skootterini vihdoin oli noudettavissa kello 14 jälkeen. Kaveri viskasi minut Tuusulaan skootteria hakemaan joten en joutunut julkisilla kyydeillä sinne selviytymään.

Myyjäliike oli seuraavanakin päivänä sangen ystävällinen ja hyvä asiakaspalvelultaan ja neuvoi kaiken tarpeellisen mitä skootterin käyttöön tarvitsin tietää (tietenkään ei nyt mitään liikennesääntöjä jotka kuuluvat kuljettajan itsensä vastuulle). Kävimme läpi miten vekotin käynnistetään, mistä löytyy mitäkin toimintoja ja sen jälkeen hyppäsin satulaan ja lähdin matkaan.

Vaikka en ollut aikaisemmin skootterilla tiellä ajanut, oli alkuun pääsy helppoa – jo muutaman kilometrin ajon jälkeen oli ajamiseen päässyt kiinni eikä kaasuttaminen, jarruttaminen tai kääntäminen tehnyt haastetta. Tietenkin myöhemmin enemmän ajaneena näiden käyttö on parantunut ja esimerkiksi skootteria uskaltaa mutkissa kallistaa paljon enemmän kuin alussa ja varmasti jatkossa vielä enemmänkin, mutta alkuun pääsi varsin vähäisellä taidolla ja ymmärryksellä.

Ajon aikana on hyvä pysähtyä ottamaan kuviakin

Monet sanovat netissä että jos osaa ajaa polkupyörällä, osaa ajaa skootterilla ja ainakin siltä se nopeasti jo tuntui itsestänikin. Tietenkin on hyvä muistaa että skootterin jarrut ovat päinvastoin kuin monen fillarin – oikealla on etujarru ja vasemmalla takajarru joka polkupyörissä tuppaa olemaan toisinpäin. Tämän onneksi tiesin jo etukäteen eikä tämän kanssa tullut mitään ongelmia.

Ensimmäinen ajoni oli Tuusulasta Koivukylään. En tiennyt kunnolla reittiä joten lähdin fiilispohjaisesti ajelemaan ja matkalla katsoin suuntaa-antavasti minne päin pitäisi olla menossa. Perille tuli löydetty ilman suuria haasteita ja matka oli mukava. Ensituntumat olivat siis erittäin positiiviset!

Ensimmäisenä päivänä skootterilla tuli rällättyä 140 km, joten tästä voinee päätellä kuinka paljon pidin sillä ajamisesta. Toisena ja kolmantena päivänä ajot jäivät jo merkittävästi vähemmälle koska oli muitakin menoja (eli sosiaalista elämää) ja lisäksi sateiset kelit rajoittivat ajoja. Kuitenkin kolmen ensimmäisen päivän ajot olivat yhteensä 300 kilometriä joten 100 km/päivä tahtiin tuli kuitenkin heti alussa ajauduttua.

Loppupäätelmät

Kolmannen päivän ajon aikana mittarissa oli jo 267 km (päivän lopussa 300 km)

Nopeushan näissä vekottimissa ei päätä huimaa ja tämä on asia mistä monet netissä kirjoittavat negatiivista skoottereiden ja mopedeiden osalta, mutta itselleni 45 km/h on ollut enemmän kuin riittävä. Monissa paikoissa jossa ajaa ei tule edes maksiminopeuksia ajettua jo yleisen turvallisuuden ja itsesuojeluvaiston vuoksi (esim. useissa sallittu mopoille -teillä näkyvyys mutkan taakse on monesti niin huono että ei sinne summassa 45 km/h halua työntää menemään).

En tiedä mihin ihmiset näitä nopeuden osalta vertaavat (moottoripyörään, kevariin tai autoon?) mutta itse vertaan tätä kulkuvälineenä polkupyörään. Sitä taustaa vasten tämä on nopea ja vaivaton vekotin. Fillarilla voi toki vetää kovempaa kuin 45 km/h jos kunto riittää, mutta kyllä skootterilla on merkittävästi vaivattomampaa ja nopeampaa työstää menemään 30 km kuin fillarilla jos oma kunto ei ole hyvä.

Muutamien päivien ajojen perusteella Piaggio Zip on ollut erinomainen ostos. Sillä ajaminen on ollut nautinto, bensan kulutus on naurattavan pientä (taitaa olla alle 3 litraa sataselle), satula on mukava istua pidempiäkin matkoja ja yleisfiilis laitteesta on ollut loistava. Kilometrejä on mittariin kertynyt jo yli 500 joten pieni kulutus on mukava piirre 🙂

Jos olisin tiennyt kuinka hauskaa skootterilla ympäriinsä rällääminen pitkin maita ja mantuja on, olisin hankkinut tällaisen varmaaankin jo vuosia sitten. Tämän laitteen kanssa on tullut pyörittyä aivan uusia reittejä joihin ei autolla voisi edes mennä ja pyörällä ei jaksa lähteä katsomaan, nähtyä paljon uusia maisemia ja samalla myös saatua uusia valokuvia uusista paikoista.

YouTubessa videoita

Koska käytössäni on GoPro Hero 7 Black ja siihen chest mount, on tällä muutama videokin tullut tehtyä ajoista. Jos niitä kiinnostaa katsoa, niitä löytää Aleksinblogi.net kanavalta YouTubesta (katso kanava tästä). Tässä kuitenkin suorana linkkinä kolme ensimmäistä videota. Lisäilen tuonne lisää jos satun niitä tekemään.

Kuukausikatsaus heinäkuuhun

Mopoillessa on aikaa ihailla maalaismaisemia

Heinäkuu jäi taakse ja elokuu saapui uskolliseen tapaansa ihmiskunnan keskuuteen joten on aika jälleen tehdä pikainen kuukausikatsaus menneeseen kuukauteen.

Lyhyesti tiivistäen heinäkuu oli mitä mukavin. Sosiaalista elämää oli kohtalaisen paljon, lyhyt muutaman viikon kesäloma alkoi ja hankin itselleni skootterin jolla olen rullaillut pitkin kaupungin katuja kuin yön ritari Gothamissa. Tosin en käytä lepakkologoisia – tai sen puoleen mitään muitakaan – kumiasuja, en ole miljonääri enkä piekse rikollisia, mutta ymmärtänette varmaan pointin.

Valokuvausharrastuksen osalta sattui varsin mukavasti käymään kun kuun alkuvaiheilla bongasin Rajalalta käytetyn Fujifilm X100F -kameran (lue täältä). Kamera on ollut ahkerassa käytössä yhä tuon postauksen jälkeenkin ja onpa tämänkin blogipostauksen kaikki kuvat otettu sillä. Sen pieni koko on myös erinomainen skootteriajoja ajatellen sillä kamera mahtuu skootterin etulokerikkoon josta sen voi helposti pysähdyksissä ollessaan kaivaa esiin ilman että koko skootteria joutuu sammuttamaan.

Koska olin heinäkuussa vielä etätyömoodissa pyörähdin tuolloin käymässä myös Itä-Suomessa kotiseuduillani äidin luona. Samalla reissulla kävin ottamassa kaveripariskunnasta kuvat Iltalehden artikkelia varten. Käykäähän ihmeessä lukemassa artikkeli ja katsomassa kuvat täältä 🙂

Vanha Porvoo tuli nähtyä myöskin

Itä-Suomen reissulla kävin katsomassa myös Joensuun adventtikirkon josta kirjoitin myös tänne blogiinikin (lue täältä). Lisäksi seurakuntalaisten kanssa tuli käytyä myös Turun lähistöllä Piikkiössä sijaitsevassa Toivonlinnassa (lue täältä) joten reissailtua tuli ja seurakuntalaisten kanssa aikaa vietettyä.

Viime kuun puolella tuli käytyä myös erään entisen työkaverin kanssa syömässä (ei edellisestä paikasta vaan sitä edeltävästä työpaikasta) ja toisen samasta paikasta olleen kaverin kanssa tuli myös iltaa istuskeltua parvekkeellani. Parvekekalusteet ovat olleet siis hyvä ostos 🙂

Bloginikin tuli siirrettyä pois omasta hostaamisesta. Tähän saakka olen hostannut itse tätä blogiani ja maksanut vain virtuaalipalvelimesta ja itse tunkannut jos jotain on mennyt rikki, mutta viime kuussa vihdoin ja viimein sain aikaiseksi siirtää blogini kaupalliselle toimijalle Zonerille (katso täältä).

Vaikka itse hostattu blogi toimi hyvin, ajattelin kuitenkin vihdoin panostaa siihen että itse ei joudu huolehtimaan blogialustan päivityksistä, varmuuskopioista ja muista jonninjoutavista ”pakollisista pahoista” vaan voin keskittyä pelkkään sisällön tuottamiseen ja antaa muiden hoitaa tekniset säätämiset. Tähän saakka ainakin kaikki on toiminut hyvin joten toivottavasti myös jatkossa. Saatan kirjoittaa joskus blogiin pidemmänkin jutun tästä siirrosta ja kokemuksistani jos jaksan.

Keravalta palatessa Koivukylään voi bongata myös sivuteinä hiekkateitä

Heinäkuun puolella sain myös yhden kirjan luettua, Ellen G. Whiten teoksen Suuri taistelu (lue täältä). Tämän lisäksi lukemista on tuli harrastettua muutenkin, mutta vielä en muita teoksia loppuun saakka saanut luettua. Olen parhaillaan lukemassa kirjoja Amazon Kindle -laitteelta ja kun saan jossain vaiheessa kirjan luettua loppuun kirjoitan tänne blogiinikin myös kokemuksia tuosta vekottimesta.

Elokuvien katselu jäi vähäiselle viime kuun puolella joka sinänsä ei yllätä, sillä on kesä ja kauniit kelit ja tekemistä on ollut paljon muutakin. Kuitenkin 16 elokuvaa tuli nähtyä joista jopa kaksi päätyi Suosituksia-sivulleni (katso täältä). Elokuvat jotka sinne pääsivät olivat Ida sekä Gentlemen prefer blondes (lue arvostelu).

Luultavasti suurimpana ja yllättävimpänä asiana viime kuun puolella oli skootterin hankinta. Kyseessä on siis 50cc skootteri, eli sillä saan ajaa ikäni vuoksi ilman ajokorttiakin. Tosin käsittääkseni sillä saisi ajaa myös henkilöautokortillakin, mutta asialla ei ole onneksi itselleni merkitystä kuin ikää on sen verran. Skootteri jonka hankin on Piaggio Zip ja se on vuoden 2020 malli eli hankin sen tuliteränä Tuusmotorilta (katso nettisivut).

Skootterista tulee enemmän juttua tänne blogiiin maanantaina. Muutamien päivien käyttökokemukset ovat olleet kuitenkin erinomaiset. Laitetaan kuitenkin jo yksi kuva tänne blogiinkin tuosta skootterista tähän väliin.

Piaggio Zip, 50-kuutioinen nelitahtikoneella varustettu menopeli

Kaiken kaikkiaan heinäkuu oli mitä mainioin kuukausi ja siinä oli mukavasti aktiviteettia, niin töitä, vapaata, sosiaalista elämää kuin harrastuksiakin. Tästä on hyvä jatkaa! Ei muuta kuin hyvää alkanutta kuukautta jokaiselle, pitäkää itsestänne huoli 🙂